Restricted accessOtherFirst published online 2010-11
Agonism and institutional ambiguity: Ideas on democracy and the role of participation in the development of planning theory and practice - the case of Finland
In this article the arrangements for the participatory planning of the five largest Finnish cities are examined from the perspectives of both democracy and planning theories. Four paradigms that form the continuum of general planning theoretical debate are identified as being relevant in the Finnish context: comprehensive-rationalistic, incrementalist, consensus-oriented communicative and conflict-oriented agonistic planning theory. These are discussed in relation to the parallel development of democracy theory: from the aggregative to the deliberative and further to the agonistic model of democracy. The empirical study reveals that while each paradigm shift in theory purports to replace the former theory with a new one, in practice the new theory emerges as a new addition to the palette of coexisting theoretical sources, to be drawn upon as a source of guidance and inspiration in organizing participatory planning. The five Finnish cities combine traits of different theories in their arrangements of planning participation, often in a fashion that generates institutional ambiguity. The argument concludes with discussing the necessity of further empirical and developmental research, where the contexts of both planning theory and democracy theory are related to the institutional challenges of planning conduct. If this does not happen the emerging agonistic planning theory, too, may become a paradigm shift at the level of theory only, thereby contributing to the widening gap between theory and practice.
Bäcklund P. ( 2005) Paikallisyhteisö liikkeellä! In: Bäcklund P, Schulman H (eds) Suunnittelun kumppanuudet - tapaus Vuosaari. Helsinki: Helsingin kaupungin tietokeskuksen erityisjulkaisuja , 67-85.
5.
Bäcklund P. ( 2007) Tietämisen politiikka. Kokemuksellinen tieto kunnan hallinnassa. Helsinki: Helsingin kaupungin tietokeskuksen erityisjulkaisuja.
6.
Bäcklund P., Kurikka P. ( 2008) Kuntademokratia helsinkiläisten kokemana. In: Bäcklund P (ed.) Helsinkiläisten käsityksiä osallisuudesta. Helsinki: Helsingin kaupungin tietokeskuksen tutkimuskatsauksia, 2008(7): 11-20.
7.
Bäcklund P., Mäntysalo R.(2009) Yhdyskuntasuunnittelun teorioiden kehitys ja asukkaiden osallistumisen tarkoitus. Terra121(1): 19-31.
8.
Bäcklund P., Kuokkanen A. and Henriksson R. ( 2006) Kuntalaisten ja hallinnon vuorovaikutuksen käytännöt helsingissä. Helsinki: Helsingin kaupungin tietokeskuksen tutkimuskatsauksia.
9.
Barber B. ( 1984) Strong Democracy. Berkeley, CA: University of California Press.
10.
Cates C. ( 1979) Beyond muddling: Creativity. Public Administration Review39(6): 527-532.
11.
Etzioni A. ( 1967) Mixed-scanning: A ‘third’ approach to decision-making . Public Administration Review27(5) 385-392.
12.
Espoo City Board (2009) Minutes of the board meeting, 16 March.
13.
Flyvbjerg B. ( 1998) Rationality and Power. Chicago, IL : University of Chicago Press.
14.
Forester J. ( 1989) Planning in the Face of Power. Berkeley, CA: University of California Press.
15.
Forester J. ( 1993) Critical Theory, Public Policy, and Planning Practice . Albany, NY: State University of New York Press.
16.
Granlund M. ( 1981) Asukkaiden mahdollisuudet osallistua yhdyskuntasuunnitteluun kunnan ja kunnanosan tasolla. Espoo: Yhdyskuntasuunnittelun jatkokoulutuskeskuksen julkaisuja B37.
17.
Habermas J. ( 1984) The Theory of Communicative Action. Volume 1: Reason and the Rationalization of Society. Boston, MA: Beacon Press.
18.
Habermas J. ( 1987) The Theory of Communicative Action. Volume 2: Lifeworld and SystemCambridge: Polity Press .
19.
Hajer M. ( 2003) Policy without polity? Policy analysis and the institutional void. Policy Sciences36(2): 175-195.
20.
Hajer M. ( 2004) Three dimensions of deliberative policy analysis. The case of rebuilding ground zero. Paper for presentation at the 2004 Convention of the American Political Science Association, Chicago.
21.
Haveri A. ( 2002) Kuntien uusi johtaminen - suuntaviivoja tulevaisuuteen . Kunnallistieteellinen Aikakauskirja2002(2): 222-226.
22.
Healey P. ( 1992) Planning through debate. Town Planning Review63(2): 143-162.
23.
Healey P. ( 1997) Collaborative Planning: Shaping Places in Fragmented Societies . London: Macmillan.
24.
Hillier J. ( 2000) Going round the back?Environment and Planning A32(1): 33-54.
25.
Hillier J. ( 2002) Shadows of Power. London: Routledge.
26.
Häkli J. ( 1997) Näkyvä yhteiskunta ja kaupunkisuunnittelun logiikka . In: Haarni T, Karvinen M, Koskela H and Tani S (eds) Tila, paikka ja maisema. tutkimusretkiä uuteen maantieteeseen. Tampere: Vastapaino:37-52.
27.
Häkli J. ( 2002) Kansalaisosallistuminen ja kaupunkisuunnittelun tiedonpolitiikka . In: Bäcklund P, Häkli J and Schulman H (eds) Osalliset ja osaajat. Kansalaiset kaupungin suunnittelussa . Helsinki: Gaudeamus.
28.
Innes J. ( 1995) Planning theory’s emerging paradigm: Communicative action and interactive practice. Journal of Planning Education and Research14(4): 183-189.
29.
Keskinen V. ( 2009) Paluu Normaaliin. Helsinkiläisten palvelujen arviointia 2005 ja 2008. Helsinki: Helsingin kaupungin tietokeskuksen tutkimuskatsauksia2009(5).
30.
Lehtonen H. ( 1991) Arkkitehtuuri- ja yhdyskuntasuunnittelu etsimässä itseään. In: von Bonsdorf P, Burman C, Lehtonen H et al. (eds) Rakennetun ympäristön kauneus ja laatu. esteettisesti ja laadullisesti korkeatasoinen fyysinen ympäristö ja uudet suunnittelutekniikat. Osa 1, 18-31, Espoo: Valtion teknillinen tutkimuskeskus, tiedotteita1234.
31.
Leino H. ( 2006) Kansalaisosallistuminen ja kaupunkisuunnittelun dynamiikka. tutkimus tampereen vuoreksesta. Tampere: Acta Universitatis Tamperensis1134.
32.
Lindblom CE ( 1959) The science of muddling through. Public Administration Review19(2): 79-88.
33.
Lindblom CE ( 1965) The Intelligence of Democracy. New York: Free Press.
34.
McGuirk PM ( 2001) Situating communicative planning theory: Context, power, and knowledge. Environment and Planning A33(2): 195-217.
35.
Mäntysalo R., Rajaniemi J. ( 2003) Vallan ulottuvuuksia maankäytön suunnittelussa . Synteesi22(3): 117-136.
36.
Möttönen S. ( 1997) Tulosjohtaminen ja valta poliittisten päätöksentekijöiden ja viranhaltijoiden välisissä suhteissa. Helsinki : Suomen kuntaliitto.
37.
Mouffe C. ( 2000) The Democratic Paradox. London: Verso.
38.
Niemenmaa V. ( 2005) Helsingin paikallisagenda. Tarina suunnittelun subjektiivisuudesta ja osallistumisesta, Espoo: Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskuksen julkaisuja A31.
39.
Niiniluoto I. ( 1996) Informaatio, tieto ja yhteiskunta. filosofinen käsiteanalyysi . Helsinki: Hallinnon kehittämiskeskus .
40.
Pääkaupunkiseudun demokratiaindikaattorit - Käsikirja 2009 . Helsinki: Helsingin kaupungin tietokeskuksen julkaisuja2009.
41.
Päivänen J., Kurki H. and Virrankoski L. ( 2003) Parempaan Kaupunginosaan. Aluefoorumi kehittämisen menetelmänä. Helsinki: Suomen Ympäristö 589. Ympäristöministeriön julkaisuja.
42.
Peltonen L. ( 2002) ‘Sotkuinen demokratia’ ja Tampere-foorumi - talkootoimintaa julkisen tilan puolesta. Kunnallistieteen aikakauskirja2002(2): 168-183.
43.
Pløger J. ( 2004) Strife: Urban planning and agonism. Planning Theory3(1): 71-92.
44.
Puustinen S. ( 2006) Suomalainen kaavoittajaprofessio ja suunnittelun kommunikatiivinen käänne. Vuorovaikutukseen liittyvät ongelmat ja mahdollisuudet suurten kaupunkien kaavoittajien näkökulmasta. Espoo: Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskuksen julkaisuja A34.
Reunanen J. ( 1996) Asiantuntijavalta. Asiantuntijavalmistelu ministeriöissä ja asiantuntijavallan idean kehittely vanhaeurooppalaisen filosofian perustalta . Helsinki: Hallinnon kehittämiskeskus .
47.
Ridell S. ( 2003) Kansalaislajityypit verkkodemokratian rakennuspuina. Alue- Ja Ympäristö32(1): 11-22.
48.
Ruoppila S. ( 2008) Vaivan väärtti - tampereen alueellisen osallistumisen mallin pilotin arviointi 2008. Tampere: Tampereen kaupunki.
49.
Sager T. ( 1994) Communicative Planning Theory. Aldershot : Avebury.
50.
Setälä M. ( 2003) Demokratian arvo. Teoriat, käytännöt ja mahdollisuudet. Helsinki: Gaudeamus .
51.
Staffans A. ( 2004) Vaikuttavat asukkaat. Espoo: Teknillinen Korkeakoulu, Yhdyskuntasuunnittelun Tutkimus- Ja Koulutuskeskuksen Julkaisuja A29.
52.
Stenvall J. ( 2000) Käskyläisestä toimijaksi. Valtion keskushallinnon virkamiehistön pätevyyden arvostusten kehitys suuriruhtinaskunnan ajan alusta 2000-luvulle. Tampere: Acta Universitatis Tamperensis759.
53.
Young IM ( 2002) Inclusion and Democracy. New York: Oxford University Press.
